Olen roikotellut koko päivän yöpaidassa. Siinä uudessa. Pitsineuleen lanka loppui vähää vaille kesken ja luultavasti lyhennän hihat puolipitkiksi. Katsoin mäkihyppyä ja Poirotin televisiosta. Pitkin päivää on paukkunut. Inhoan sitä pauketta. En ole koskaan siitä pitänyt, se on pelottavaa. Kun olin lapsi, Jutilan insinööri-poika oli ostanut jokusia raketteja, joita sitten heidän runnilla ammuttiin. Pojat ampuivat. Niitä raketteja oli aina vain muutama, ehkä viiisi. Ja ne olivat ihmeellisiä. Nykyisin tuo pauke tuntuu olevan pääasia, ja sitä jatkuu päivätolkulla.

En osaa oikein ajatella, että olisi minkäänlaisen tilinpäätöksen aika. Minulla kun on kaikki kesken. Jopa siinä määrin kesken, että on pelottavaa ajatella eteen päin. Jokin väliintuleva muuttuja voi mullistaa lopunkin. Onneksi olen jo tiistaina menossa polille. Uimareissut ovat minun varassani. Olen ylen tyytyväinen, jos saan mennyksi kahtena päivänä: sanotaan vaikka keskiviikkona ja perjantaina.

Yksi osoitus käsityskyvyn hitaudesta oli taas eilen, kun pelattiin pitkästä aikaa Skip-bota. Jopa niin kauan oli edellisestä kerrasta, että piti lukea sääntöjä. Siis A. luki, sillä en saanut niistä tolkkua. Kaupassa joudun viemään A:n hyllyjen luo kun en muista ostosten nimeä. Mikä se sitten oli? Tarjousjuustotarjotinpakkaus. Ei ihme.

Kirjoja olen kyllä jokusen lukenut, mutta se on hidasta, enkä sitten muista niistä juurikaan mitään. Aika siinä kuluu, mutta se kuluu muutenkin. Takaisin päin ei ole reittiä. Luulen jossakin kohtaa hypänneeni raiteilta pois. Sivuraiteelle, kulkemattomalle. Jos selviäisi milloin, voisi löytää avaimia nykyiseen.

Kuluneena vuonna on tapahtunut isoja asioita, paljon, enkä ole ollenkaan varma, että ne jäävät tähän vuoteen. Merkittävintä lienee ollut kuntoutustukipäätös ja muutto. Ja muista asioista kutominen ja uimahallissa käynti sekä kirjoittaminen. Nämä ovat siis myönteisiä asioita. Edelleenkin (vai pitäisikö sanoa taas) tuntuu siltä, että minulla ei ole aikaa katsoa itseäni, hoitaa sitä.  Ja tietenkin rakkaus, kumppanuus, läheisyys.

Menen pikku hiljaa peiton alle pakoon pahinta paukkunaa. Makuuhuone on pihan puolella. Hyviä hetkiä tulevanakin vuonna, niin minulle kuin kaikille muille.