Vieraalla kielellä, vieraalle ihmiselle, vieraita asioita. Tarkoitus ei ole vierastuttaa. Eikä vieraannuttaa. Jonakin päivänä listaan vain asiat, joista haluan kirjoittaa. On työlästä aloittaa, kun tuntuu ettei saa sanotuksi ensimmäistäkään niin kuin haluaisi. Vanha virsi siis.

Olen edelleen tejnyt pipon päivävauhtia. Mutta eilen valmistui vain vauvan myssy. Ja siitä ei tietenkään ole kuvaa. Paljon on mennyt suoraan käsistä... Tässä kuitenkin jotakin punaista:

Hatut ovat samankokoisia, mutta tukilla oleva on nyt enemmän edessä. Se menee A:n tyttäristä nuorimmaiselle, mikäli vain kelpaa. Kelpaako? Hattutukin sain äidiltäni viikko sitten, ja se on ollut ahkerassa käytössä. Hattuja on siinä parempi venyttää kuin omassa päässä: voi pyörittää kovemmin. Vaaleamman lultavasti pidän itse, sillä se on minun värini:

Olen laittanut matkaan viimeisen SNY-pakettini. Minun ystäväni oli -- niin, hän ei ole noutanut postista viimeistä pakettia, joten siitä kenties myöhemmin enemmän.  Lisäksi olen postittanut Tuomaan paketin ja kolme hyvää pannut kiertämään. Kaksi hyvää on vielä, mutta Pia ja Kirsi eivät ole ilmoittautuneet. Lisäksi JYV-ystäväni on hiljaa, eikä minulla ole hänen osoitettaan.

Olen lueskellut useita blogeja viime aikoina. Suosikkilistalla on niitä kymmeniä, ja jos on kiire, lukaisen vain muutaman päivityksen. Murehdin Tiinan jaksamista mustassa maisemassa (Tiina: aiemmasssa kuvassa näkyy neljäsosa A:n romukamarin kirjahyllystä. Olohuonneessakin on vielä muutama. Lisäksi A. kysyy, etkö ihaile häntä ollenkaan.) ja julkistetun neuleystäväni Villasukan hyyryläistä Rapinaa (tai oikeastaan Villasukan mielenrauhaa).

Olen kuvien kanssa hosuli. En täyttänyt kuvatoiveista kuin muutaman, ja nekin kuvat otin noin puolen minuutin sisällä kaikki. Lempikirjani tulee luultavsti esittelyyn jossakin vaiheessa, samoin muki. Mutta ne silmät...

Ja se arvonta, sekin on, mutta en vielä tiedä, millä perusteella. Jättäkää kuitenkin viestiä noin viidenkymmenentuhannen seutuvilla.