Kyllä sitä päivänvaloa oli kovin nuukasti. Tuli mieleen kansakouluaikainen laulu: lehti puusta variseepi/päivä yötä pakenee--

Kamerassakin oli vanhoja kuvia, joten niitä nyt ensiksi.

Tästä sateenkaarirautuvainajasta keitettiin soppa ennen Turkuun lähtöäni. Ja hyvä soppa tulikin. Fileet A. irrotti ensin ja pakasti. Toisen ainakin söikin yksin ollessaan. Kuvatoivomuksissa pyydettiin kuvaa sekä jääkaapin  ovesta että sisällöstä. Koska ovi on ihan paljas eikä sisällä tähän aikaan kuusta ole juuri muuta kuin valo ja piimää ja hierontaöljyä, käyköön tämä jääkaappikuvasta.

Tässä on jotakin vastenmielistä. Vaikka sitä ei pyydettykään. Kuvassa on veljekset Mäkisen minulle minun omasta nimenomaisesta toivomuksestani lainaksi tuoma kuntopyörä. Sen takana on niitä kasoja ja laatikoita, jotka uhkaavat jäädä levälleen, edelleenkin.

Tässä kuvassa on jotakin arkista ja jokapäiväistä, mutta ilostuttavaa ja rakasta: A. on siinä työssään. Etualalla piileskelee minun koneeni, mutta vain piilokamera on näkyvissä. Rajasin epätarkan ja sekavan kuvan näin tarkoituksella.  

Ja näillä kuvilla varmaan pärjää hetken, ennen kuin julkaisen muutaman lisää. Sitä ennen vielä loppusäkeet:

Minä pieni paimentyttö/lentohon en pääsekään./Tänne, tänne jäädä täytyy/syksyhyn ja ikävään.