Päivä on puolessa ja mitä minulla on: unettomuutta, painajaista, heräämistä, huolta, murhetta, ahdistusta, pelkoa, voimattomuutta, neuvottomuutta, osaamattomuutta, kyvyttömyyttä. Henkinen pahoinvointi lihallistuu: anna ylen ja pissaan housuuni. Minun on kipeästi yritettävä riuhtaista itseni irti, muutoin kaiken peittää mustaakin mustempi sankka pimeys, pohjattomuus ja loputtomuus. En tunne ulospääsyä, mutta en myöskään voi vastata muusta kuin omasta voinnistani. Ja vain siihen voin vaikuttaa, jos ylipäätään voin.

Tulin kotiin keskiviikkoiltana. Se oli oikein hyvä. En enää koskaan lähde yksin niin kauaksi aikaa pois kotoa. Eilisen koetin panna paikoilleen keskeneräisiä asioita, mutta iltaa kohden levottomuus yltyi vapinaksi. Kävin työmaan pihassa tänään ja näin kaukaa esimiehen ja erään työtoverin. Minulla ei ole sinne paluuta. Olen kaukana työkykyisestä. Korvissa soi ja silmissä sumenee.

Lankoja ja villoja on, mutta peiton alla lienee paras.