Aavistelinkin, että edellinen lokini saa paljon lukijoita ja vähän kommentteja. Epäsuorasti joku on myös ilmaissut huolensa siitä, että puhun liian avoimesti. Sehän onkin aina ollut iso ongelma: olen avoin kuin metsä, ja huudan sen julki. Mutta silti. Kun aloin kirjoittaa julkisesti, annoin jonkin ajan päästä blogiosoitteen niille läheisille, jotka netissä liikkuvat: vanhemmilleni, veljelleni ja muutamalle muulle. Ajattelin, että näin voisin kertoa, missä mennään,  ja joskus joku voisi jotakin kommentoidakin, tai edes lähettää terveisiä. Mutta ei, eihän nyt toki. A:n lisäksi vain ystäväni L. kommentoi toisinaan. Muita myötäeläjiä en tunne.

Jotkut tätä kuitenkin läheisistänikin lukevat. Ei ole aikaa. Se on tavallinen vastaus, kun ihmettelen, miksi lukija ei jätä puumerkkiään. Niinpä niin. ei ole aikaa. Tai sitten joku sanoo, että ei sitä ole hänelle kirjoitettu. Että hän ei ymmärrä, mitä siellä lukee. Sekin vielä. kun en osaa puhua, en osaa kirjoittaa. Ja vaikka osaan kirjoittaa, en tule ymmärretyksi.  Alkuun kirjoitin osan tekstistä varjoksi , mutta nyt jo enin osa päivittyy suoraan näille sivuille. Ja silti niin paljon jää sanomatta.

Muistaessani sanon nyt:

* Olen voittanut Akan blogissa (suklaata), pannulaput ja hahtuvaa. Olin niistä iloinen ja olen yhä.

* Vilttitehdas on käynnissä vielä huomiseen. Kuvatuksi en saa, sillä olen toisaikainen. Mutta valmiina on kahdeksan hattua ja neljä laukkua.

* Muistan, mihin vaihto- ja muihin juttuihin olen osallisena. Kaikki tulee aikanaan, uskokaa tekin. Minäkin yritän.

* Täällä Kaninkolossa arvotaan noin viidenkymmenentuhannen hujakoilla, (nyt 47687) miten ja mitä, sen näkee sitten.

* Jos jollakulla nyt sattumalta on joutilasta hahtuvaa, josta ei halua viimeisen päälle kovaa hintaa, niin minulle kelpaa. Takaan, että ne eivät jää pesäntekoaineiksi.

* Keskiviikosta lähtien (siis ylihuomisesta) olen kahdeksan päivää enimmäkseen out of game, siis ainakin netin ulkopuolella, sillä olen kuntoutusjaksolla Turussa . Kotona varmemmin vasta 23. marraskuuta.

Ei muuta kuin eteenpäin, sanoi mummo lumessa!