Tuskallista on ollut olla takkuilevien yhteyksien varassa. Kolme viikkoa enemmän tai vähemmän kiinteitä linjoja on osoittanut, miten riippuvainen olen tästä virtuaalisesta paikasta avaruudessa. Tilasta, omasta tilasta. On merkillistä, että oman tilan kaipuuni on lopulta laajentunut paikkaan maailmassa, tilattomassa tilassa.

Laatikkokasa vajenee kaiken aikaa, vaikka välillä tuntuu, että tavarat lisääntyvät omia aikojaan. Minulla on tätä nykyä monen monta käsityötä puikoilla, jopa niin paljon että vapaita puikkoja ei tahdo löytyä kun niitä tarvitsisi. Olen nyt ottanut laatikon kerrallaan ja ryhtynyt tuhoamaan lankaa. Voisi olla hieman suunnitelmallisempaakin tämä homma, mutta pääasia on, että langat vähenevät. Olin iloinen, kun sain osallistua Neulomon talvilankavaihtoon. Sain monta kerää pois nurkista. Mutta vaihto on vaihto: sain vielä kerän enemmän paluupostissa. Lähetin myös Vaaka-lankoja eteenpäin sekä laatikollisen valmiita neuleita Asunnottomien keräykseen. Amen.

Keskeneräisistä ei ole kuvia. L:n ranteiden suojaksi puuhastelin viikko sitten kämmekkäät. Pian on aamuisin kylmä ajaa autolla. Koska lanka on kuviollista, en tehnyt helmineuletta, vaikka palmikko-idean Ullasta kaappasinkin.

187816.jpg

Luotin siihen, että L:llä on hieman isompi käsi kuin minulla. Samasta langasta tein sukat, ja samalla idealla puolukanvärisestä Woolista kämmekkäät, nekin laiskuuttani ilman helmineuletta. Mutta koska langat ovat päättelemättä, ei niitä ole vielä kuvattu.

A. puuhailee enimmäkseen pihalla. Olemme saaneet valokatteen ja puuristikon ja muuta kivaa.

187819.jpg

Olen huono pihaihminen - eihän minulla ole ollut näin suurta pihaa ennen. Eikä tämä nytkään suuren suuri ole. Sen sijaan muuan inkarnaationi nauttii nurmikosta...

187818.jpg

Ja ihan asiaa taas toisen kerran lisää.