Olen nyt viidettä päivää eläkkeellä. En tunnista mitään stereotyyppisiä eläkeläispiirteitä. En myöskään tunnusta niitä. Kunhan olen, teen asian kerrallaan ja koetan myös murehtia enintään yhtä asiaa kerrallaan.

Olen saanut kaksi salaista neuleystävää. Joo-o, kaksi, sillä toinen niistä muistaa minua (kiitos vain blogikommenteista ja tsemppauksesta), ja toista minun on määrä muistaa. Olen mielessäni erottanut nämä toisistaan, mutta kuinka erottelisin ne kirjoittaessa? Olen vaatimattomasti huomioinut myös omaa ystävääni blogikommentein. Koetan muistaa häntä muuton keskelläkin.

Vaihtohuivi Annelle valmistui viime alkuviikosta postiin asti. Annen kuva on parempi kuin minun ottamani, mutta liitän omanikin tähän:

Huivin kuviomalli on siis Mielityn kirjoittama ja julkaisema Liisan lilja .

Lanka oli aika paksua virolaista villaa, joka kummallisesti kerän keskellä vaihtoi väriä tuosta vain. Ihan kuin värivaihto olisi väärässä paikkaa. No olen kuitenkin tyytyväinn, sillä tämä oli ensimmäinen ei-fifi-eikä-verkkoneule-pitsihuivini. Sitä paitsi lanka oli vyyhdellä kauniimpaa...

Poikanen muutti tiistaina. Ihan itse. Äitiä tarvittiin vain vähän. Mutta itse asiassa äitiä tarvitaan aina viime kädessä ja kaikkein vaikeimmissa paikoissa, kuten sosiaalivirastossa ja lomakkeiden täytössä ja ennen kaikkea kaupassa maksunaisena ja erilaisten liitteiden kirjoittamisessa. Sikäli asia on nurinkurinen, että itse olen ollut myös äidilleni liitteidenkirjoittaja. Kukahan sitä on sitten minulle, kun itse en siihen kykene? Pojan asioiden soisin järjestyvän, tai ainakin helpottuvan, sillä tällä hetkellä niihin menee monen ihmisen aikaa ja ajatuksia. Ei vähiten hänen itsensä, ja kun unettomuus jää päälle, on henkinen katastrofi taas valmis.

Oma muutto lähestyy päiivä päivältä. Saamme avaimen maanantaina. Olen suunnitellut silloin meneväni sinne siivousvälineiden ja mittanauhojen kanssa. Sitten pitäisi mennä kaapin ostoon. Tarvitsen vaatekaapin, enintään 120 cm leveän ja hyllyjä täynnä olevan. Olen koettanut lukea Huuto.netin tarjontaa, mutta tuntuvat menevän kaikki sopivat sivu suun. Sitten alamme pikku hiljaa kuljettaa yhtä sun toista tavaraa.

Huuto.nettiä olen muutenkin käyttänyt ahkerasti. Niin, minä skannaan postikorttikokoelmaani myytäväksi, että muutossa ei olisi niin paljoa tavaraa. Ihan niin kuin postikortit veisivät paljon tilaa! Aikaa saan uppoamaan tähän näpertelyyn kovasti. Nyt kuitenkin laitoin myyntiin myös joitakin käsityölehtiä ja pari kirjaa. Voit käydä katsomassa niitä tunnuksella liinuli ja hakusanalla käsityö. Panin niille oman hakusanan, etteivät kortit kaatuisi kenenkään päälle. Saa toki korttejakin huutaa.