Kaikilla tuntuu olevan kiire. Ja kaikki ovat kovin aikaansaavia. Minä en tunnu pääsevän mukaan. Tänään luin loppuun A:n suomennoksen oikoluvun. Virkkaan lierihattuja. Siis minä virkkaan! Ranteen lisäksi on kipeänä olkapää. Ja käsiä joudun aina välillä tietoisesti laskemaan.

Asuntoasiat alkavat selvitä. Muutto on loppukesästä. Kauhistelen etukäteen. Täällä ei ole järjestyksessä muuta kuin langat. Neljäntoista vuoden jälkeen minusta tulee jälleen kaupunkilainen.

Ilma nimeta lugeja küsis miks ma ikka eesti keeles ei kirjuta. Liiga raske, arvan. Aga rõõmus olen selle eest, et keegi ka minu eesti keelest aru saab. Kui minu armas poisike oli kuueaastane, ja meie puhkasime Rakveres, ta küsis minu käest et "Emme, millepärast sa räägid eesti keelt samamoodi nagu eestlased soome keelt?" Ei oskanud öelda. Midagi olulist taipas laps keeleoskusest, eks.