Juoksin altaassa tunnin! Vaikka jo aamulla on lähdettävä, ja vaikka auto kiertää kaikkien kylien mummupysäkit, menisin vaikka joka päivä! Ainakin taas lauantaina menen.

Sain tänään postia unelmahommasta, ainakin teoriassa. Hakuaikaa on kuukausi, mutta ainakin sen aikaa voin haaveksia. Siihenhän se toki jää, mutta mukava kuvitella sitä sun tätä, ja huomata, että pystyy kuitenkin haaveisiinkin! Tänään varasin myös toukokuun lopulle 10 päivää Toilaan. Silloin on jo varmasti vihreää, ja puistot kauneimmillaan.

Poikanen on menossa töihin. Se on luultavasti hyvä asia. Itse saa luvan huolehtia asioistaan. Pahoin pelkään, että koulu jää kesken, mutta minkäs teet. Ei ole helppoa hänelläkään, jos ei minullakaan.

Yksi työ on päättelemättä, kaksi keskeneräistä. Eikä minun lankani kutomalla lopu, ehei. Tulisi kesä, niin pääsisi ulkoiluttamaan niitä!

Täna oli juba parem päev! Jooksin basseinis tunni, siis käisime naabri restoraanis lõunatamas, sest selle äri aastapäeva puhul oli hind väga odav. Veel märkasin midagi täitsa huvitavat tuleviku jaoks. Uus, unistuste töökoht ootab! Vaatamata sellele, et tegelikult ongi see ainult unistus, pean selle pärast röõmustama, et sellest rõõmust oskan unistada! Veel  üks rõõm: broneerisin 10 päeva ravipaketti Toilasse alates mai 21.

Kurvaks teeb praegu see, et poisikutsikas läheb tööle – kool siis jääb pooleli. Aga mis teha? Iga üks peab oma elu radasid sammuma. – Näputööd on mul kõik puntras: kolm ootab lõpetamist. Kududes oma lõngatagavarast lahti ei saagi.