25.2.2006 Viron itsenäisyyspäivän jälkeinen päivä
Eilen siis oli Viron itsenäisyyspäivä. Itsenäinen Viron valtiohan on vain muutaman kuukauden nuorempi kuin Suomi. Viron historia on vain oleellisesti erilainen kuin meillä: se oli miehitettynä kolme kertaa, ennen kuin itsenäistyi uudelleen 1991. Neuvostoliitto miehitti Viron kesäkuussa 1940 saksalaisten kanssa tekemänsä salaisen sopimuksen perusteella. Seurasi poliittinen, taloudellinen ja sosiaalinen uudelleenjärjestely, verinen terrori. Elokuussa 1941 Saksa miehitti Viron, joka oli samalla sotaväen rintamientakaista aluetta, mutta itsenäisyyttä ei palautettu. Toinen neuvostomiehitys 1944 kytki Viron poliittisesti ja taloudellisesti neuvostosysteemiin.<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />
Ensimmäistä miehitystä seurasi lopulta järjestelmällinen massaterrori: ihmisiä pidätettiin yhteiskunnalle ei-toivottuina tai vaarallisina aineksina, ja 10 000 ihmistä kyyditettiin vankileireille ja pakkoasuttettiin Siperiaan 14. kesäkuuta 1941. Virolaiset ottivat kuitenkin aktiivisesti osaa neuvostoliiton vastaiseen taisteluun: vuoden 1941 kesällä metsäveljinä, myöhemmin Omakaitse-suojelujärjestössä ja Saksan armeijassa. Syyskuussa 1944, Neuvostoliiton taas miehitettyä maan, länteen pakeni lähes 70 000 ihmistä. Massaterrori alkoi uudelleen (sodan jälkeen pidätettiin, vangittiin tai pakkoasutettiin vielä 75 000 ihmistä). Lähes 20 000 metsäveljeä jatkoivat taistelua, joka raukesi vähitellen 1950-luvun alussa. Kahden neuvostokauden aikana virolaisia siis lähetettiin vasten tahtoaan Siperian kolhooseihin ja raskaaseen teollisuuteen lähes satatuhatta. Se on todella paljon, kun kansaa on nykyisin toista miljoonaa. Takaisin tuli Stalinin kuoleman jälkeen kymmenkunta prosenttia. Neuvostoliiton lopullisen hajoamisen seurauksena alkoi Viron toinen itsenäisyys 20. elokuuta 1991. Venäjän sotaväen vetäytyminen vuonna 1994 tarkoitti lopulta miehityksen loppua.
Olen monesti häpeissäni siitä, että me suomalaiset emme tiedä sukulaiskansastamme ja sen historiasta paljoakaan. Kuitenkin ainakin Tallinna on monelle jokapäiväinen edullisten ostosten ja suurten taidenautintojen kohde. Toisaalta: median mukaan halvan viinan lisäksi Virosta tulee meille harmaata työvoimaa ja rikollisia. Käsityksemme toisenlaisesta kulttuurista muodostuu kaiken tämän mukaan. Kuitenkin muistot historian kurjimmista paloista täytyy pitää mielessä ja kertoa myös seuraavillekin sukupolville sekä koko maailmalle. Jos unohdamme historian, myönnämme samalla hirmutekojen oikeellisuuden. Julkinen muistaminen voisi välttää hirmutekojen toistumisen. Maailmassa tapahtuu kaiken aikaa samanlaista jonkin ideologian nimissä, mutta asialla ovat aina toiset, emme me. Historiaa tuntemalla ja tietämällä osaamme kenties paremmin asettaa tavoitteemme ja arvioida omat elämänarvomme ja ymmärtää, mitä on itsenäisyys ja mikä on sen hinta.
Minulla on ollut onni tutustua ihmisiin, jotka ovat kirjoittaneet ja kertoneet omista kokemuksistaan. Olen imenyt tietoa kuin sieni, ja kauhistellut sitä, mitä ei konkreettisesti ennen ääneen sanottu. Stalinin terrorista on kyllä puhuttu, mutta sen järjestelmällisyydestä ja suunnitelmallisuudesta olen tullut tietoiseksi vasta viime aikoina. Sen kohteeksi ei joutunut ainoastaan Viro, vaan koko Baltia, Ukraina, Valko-Venäjä ja monet muut. Siirtelemällä ihmisiä pyrittiin yhdenmukaistamaan heidät ja kadottamaan kansallinen identiteetti. Siksi on ihme, että Viro on jälleen itsenäinen.
Hyvä linkki tiedon lähteille on esimerkiksi Viron miehitysmuseo, joka sijaitsee muuten aivan vanhan kaupungin reunassa. Oletko käynyt siellä?
Kommentit