Niin menee pimeä aika kohti loppuaan. Pian on jo kevätpäivän tasaus, ja kun siirrytään kesäaikaan, on valoisaa vaikka kuinka kauan. Minulla on ensimmäisiä päiviä, että huomaan miettiväni valoisasti tulevia. Toivottavasti se pysyy jossakin määrin yllä. Vain hetki, ja puntari kääntyy toisin päin. Ailahtelevaista ja epätasaista. kenen kuvittelin silittävän polkujeni kaivanteita?
 
Olympianeuleesta, Poikasen villapaidasta, puuttuu toinen hiha. Hän kävi sitä sovittamassa äsken. Niin kuin arvelin: se on liian löysä. Hänen mielestään. Koetan psyykata itseäni, että saan sen valmiiksi. Hyvä, jos saan sen ylipäätään valmiiksi, sillä ei huvita neuloa jo valmiiksi löysää paitaa! Kiukuttaa, mutta kyllä sen joku pitää. Sentään XL-kokoinen kolmosen puikoilla...

Nuoren ystävättäreni salarakas on nainen. Hän odottaa että kommentoin asiaa. En uskalla kirjoittaa syvältä ja suoraan. Sitä en myönnä, etten osaa.

Olennaista lienee attribuutti rakas. Sehän ilmaisee asemaa, suhtautumista toiseuden kautta itseen. Nainen. No niin, ihminen on nainen tai mies. Edelleen olennaista on määritteen osa rakas. Naiseus ja salaisuus ovat tietyllä tavalla keskenään kilpailevia, (tilannetta) selittäviä. Keneltä salaa? Muilta. Siltä, joka ei ole salainen mutta rakas. Kumpi haavoittaa enemmän häntä tai kolmansia, naisen salarakkaan salaus vai sen naiseus? On vaikea ajatella, että sillä olisi merkitystä sille, jolla on rakas. Siis ihmiselle itselleen. Rakastumisen tunne on hetkessä olennaisempi, itsen kautta määriteltävä. Sosiaalisen ympäristön kautta ja siten suhteessa itseen lienee tulkittava ja määriteltävä rakkauden samaa sukupuolista eksistenssiä.  Ihminen määrittelee seksuaalista olemassaoloaan: eksistenssiään tai identiteettiään kaiketi aina sovinnaisten normien kautta, kun olennaisempaa olisi määritellä itsensä kautta sovinnaisuutta. Eikä rakastuminen ja sen kokeminen ("annoin hänen iskeä minut") määritä edes hetkellisesti ihmisen eksistentiaalisuuden laatua, ei ainakaan kielteisesti.
Tätäkö on elämä?
Tätäkin.
Kuulumiin.

Mina muudkui istun teleka ees, vaatan soomlaste õnne ning jäähokis kui curlingisgi. Poisi kampsunist puudub veel teine varrukas. Ta juba virises, et liiga suur on. Ei üldse ole huvi lõppuni kudumiseks, missiis, et kellelegi see kõlbab küll, näiteks isale.

Valgust piisab hilja õhtuni, linnud karjuvad rõõmsalt. Olen rõõmus sellest, et üldse panen tähele selliseid asju!

Noore sõbranna salajane armastus on ka naine. Ta tahaks et kirjutan temale sellest teemast. Ei oska. Mis siis mees või naine, inimine on ju mees või naine! Peaasi, et armastab ja võtab vastu. Eks?

Nägemiseni.