Kuvittelen jopa, että Italian lumisade ja nuoskakeli on myös meillä. Selkä on rikki, luultavasti lihakset kramppaavat. Olen kenties kuunnellut liikaa olympiaurheilijoiden selityksiä. Vaikka minun suunnitelmissani on mennä vain parin kilometrin kävelylle. Olen urheillut joka päivä, joten voisin kyllä jättää tänään väliinkin, mutta... Niin kauan pitäisi mennä kun kykenee. Ei ainakaan istuen tilanne helpotu.

Poikanen  kävi eilen mittaamassa paitaa. Vielä kymmenen senttiä pitää kutoa ennen kainalokavennuksia. Ilmeisesti kisaväsymys vaivaa, sillä en meinaa millään saada työtä eteenpäin. Sain puhutuksi yksiväriset hihat. Sikäli kyllä riskipeliä, että aina voi vedota siihen, että mitäs teit toisenlaiset hihat kuin alenperin oli puhe. Eilen tein kyllä yhden huivinkin pörröisestä Flamingo-langasta. Siihen kului 100 g lankaa. On oltava välitöitä. Lankaa olen onnistunut olla ostamatta koko alkuvuoden. Paitsi yhden erän Faunaa, jota on nytkin huuto.netissä kaupan. Mutta se ostos oli jo tammikuussa.

Pääsin viimein toissailtana puhelemisen alkuun A:n kanssa. Kerään asioita aina niin paljon ja pitkään, että sitten ne kasaantuvat enkä tiedä, mistä aloittaisin ja kuinka saisin kaikki sanotuksi. Ja lopulta asiaa ei olekaan, sillä enimmäkseen minä muodostelen ajatuksia omassa päässäni. Taipumukseni huolehtia ja hätäillä ja surra etukäteen kaikkea mahdollista ja mahdotonta on yhä elinvoimainen.

Yllätyksekseni pohdin eilen työkykyä. En kaipaa nykyiselle työmaalleni takaisin, ja tuskin kukaan siellä kaipaa minua. Kuitenkin toivon, että kuntoutuisin niin paljon, että olisin taas työkykyinen. Tällä hetkellä en ole. Tilanne on kyllä parempi kuin vuoden lopussa, lukuunottamatta tammikuun puolivälin notkahdusta. Mutta johonkin työhön haluaisin vielä pystyä. Olen toki ajatellut, että jos eläköidyn näin aikaisin, myös elämä loppuu huomattavasti ennen oikeaa eläkeikää.  Sehän on jopa odotuksenmukaista. Ensi viikolla aloitan toimintakykyarviointiryhmässä, ja maaliskuun lopussa on seuraava hoitoneuvottelu. Kelan kuntoutus alkaa huhtikuun lopussa. En odota mitään. Mitään ei kuitenkaan itsestään tapahdu.

Olen väga rõõmus eestlaste suusamedalitest! Nii väike rahvas ja juba kolm kulda, arvatavalt tuleb veel juurde! Olen agaralt vahtinud televiisorit, enimalt küll suusahüpet ja jäähokki ja samal ajal kudunud kampsunit poisikele. Selle kudumiga osalen siis Kudumise Olümpiamangutele. Loodan, et see saab valmis küll. Vahest küll peab midagi muud ka teha, ka kududa.

Möödunud nädalal on mõtes tihti käinud tööle tagasiminek. Momentil ei ole sellises olukorras, et see oleks võimalik. Igal juhul praeguse töökohta ei suudakski minna. Aga et millegi tööle üldse minna oleks arvatavalt vajalik. Muidu ei kujuta ette, kas elujõudu piisab aasta või kümne taha. Mõted on mustad ja rasked, aga elu on mingil viisil natuke kergem kui mullu aasta lõpus. Väljaarvatud küll poisi enesetapumõted jaanuari keskpaikel...

Igatsen Eestisse. Kavatseme aprilli alguses või mai lõpus Toila sanatooriumisse. Sel ajal juba ilm soe ja kevade käes!