Tämän lokikirjan kirjoittaja, rouva Villikani, ottaa nyt kantaa siihen, miksi tekstien järjestystä on vaihdettu. Tässä lokissa on pääosassa Liinu Villikani, ja suurin osa siitä, mitä hänen arkipäiväiseen elämään kuuluu. Tärkeää on kutominen (niin kuin hämäläinen sanoo): langat ja kutimet ovat paljon esillä. Myös arkipäiväisen, ahdistavan maailman asioita seurataan ei-juuri-ruusunpunaisten lasien läpi. Mielenterveyskuntoilijan näkökulma on tietenkin omanlaisensa, mutta se on se filtteri, jonka läpi rouva V:kin hengittää. Koska rouva Villikani on mitä suurimmassa määrin estofiili (ja koettaa parhaansa mukaan myös harjoittaa kielitaitoaan), ei Viron itsenäisyyspäivää voi olla muistamatta lokikirjassa. Ei, se ei ole poliittinen kannanotto, se on kunnioitus itsenäiselle kansalle ja sen kokemalle kipeälle tielle uuden itsenäisyyden saavuttamisessa ja ylläpitämisessä. (Vaikka kaikki asiat maailmassa ovatkin poliittisiakin kannanottoja.) Lisää raportoitavaa Kaninkolosta muutaman hetken kuluttua.

Selle bloggi perenaine proua Villikani on väga imes mõnest tagasisidest, mis võibolla vihjavad, et Eesti iseseisvuspäevä kohta ilmunud kirjutus oleks sisuliselt poliitiline. Selles bloggis on peategelane loomulikult proua Villikani ( 'mets(ik)jänes' ). Tema vaated ikka on tema enese huvi, kogemuse ja enesetunde läbi ette kandud. Kõike tähtsamas rollis on kudumine, aga kui estofiil, ei proua V. saa naabrimaa aastapäevast mööda. Ikkagi siis jää veebruari 24. päeva kirjutus alles.

Rohkem olümpiakudumisest ja muust järgneb...