koska minulla ei ole aikaa kirjoittaa lyhyesti. Niin sanotaan. Aikaa minulla on kyllä, mutta sanat hakusassa. Kuljen aina vain varjojen maassa, ja siksi kielikin on kateissa. On päiviä, jotka ovat aurinkoisia ja valoisia, mutta enimmäkseen on päiviä, jotka vain olen. Tänään on jotakin siltä väliltä.

Paluumatkalla Jyväskylästä katselin ympärilleni. Aurinko punersi pilvet, ja sitten taivas hiljalleen vaipui sinisävyiseksi. Näin myös talvisen sateenkaaren! En ainakaan muista nähneeni sellaista aiemmin. Se oli tosin pieni pätkö pilven raossa, mutta havaitsin sen, ja tuntuu tärkeältä sanoa se, sillä ajatukset, jotka havaintoa seurasivat, olivat sateenkaaren värisiä.

Eilen sain myös paljon postia: kolme pakettia ja kaksi huutamaani neulelehteä. Ei, en ole ostanut lankaa, vaikka sitä sainkin. Paketit tulivat Pohjoismaiselta neulovalta ystävältäni Mariannelta Tanskasta, Neulomon lankavaihdosta Fannilta ja Lapasvaihdosta Sirpalta. Olipahan yhtä juhlaa! Tänään olen lajitellut lankoja...ja ihan tyytyväinen, että on hamsterikuukausi.

Mariannen paketissa oli kolme kerää nauhalankaa, josta hän toivoi minun tekevän itselleni huivin. Lisäksi oli pieni kynttilä, neulevihjekalenteri täksi vuodeksi ja ihana pieni rintaneula, jossa oli kaksi punaista lasinpalaa puun kaarnalla!

Tusind tak, Marianne!

Fannin paketissa oli valkoista Kid mohairia, punakirjavaa Isoveljeä, Cool Flammea ja mohair-villa-viskoosisekoitetta, joka on valkopohjaista, mutta nypyllistä. Ja ihana ristipistelty kortti! Kiitos sinullekin.

Sirpan tekemät lapaset ovat Virtain villan luonnonharmaa-valkoiset, paksut ja lämpimät: aivan ihanat! Ja istuvat oikein hyvin. Kiitos!

On mainiota olla mukana näissä vaihdoissa: yllätykset ovat kivoja. Ei voi koskaan olla varma, onnistuuko miellyttämään toista tai mitä itse saa. Mutta paketteja on kiva avata, melkein kuin syntymäpäivänä (joka muuten on aika pian). Joku piti aivan turhana kaikkea sitä vaivannäköä, joka sisältyy vaihtoihin ja lähettämisiin yleensäkin. Minusta juuri se, että suunnittelee tietoisesti jotakin erityistä jollekulle erityiselle, mutta tuntemattomalle, on kaikkein hienointa. Sain jo viimeisen kierroksen ystäväni tiedotkin, ja koska hänestä tiedän ennalta jotakin, tulee olemaan vaikeaa itse tehdä lahjaa. Moni ei nykyaikana enää kirjoita kortteja tai kirjeitä. Mutta kaikissa näissä paketeissa oli kirje mukana. Mahdoinkohan itse muistaa?

Epäonnisen olympianeuleen vaihteluna olen saanut aikaan kaksi verkkopontsoa, jotka panin jo matkaan. Kuvia joku kuitenkin kaipaa, vaikka ei niissä ole yllätyksiä. Pinkkikirjava näyttää samanlaiselta kuin aiemmat, mutta tässä on froteelangan seurana Palmaa (josta muuten tulee muhkeat tupsut). Toinen on Poppia. Ja kumpaakin lankaa jäi, nin kuin olen hamsteriblogissa kertonut.

Epäonnisesta olympianeulealoituksesta kerroin aiemmin, mutta esittelen silti tuon onnettoman alun sekä nykytilan, siis keskeneräistä riittää:

Karvoja voi erottaa, kun katsoo tarkasti. Ja koko kilo yhtä karvaista.

Uusi alku on jo kohta kainaloissa, kiitos jääkiekon.

Nädalalõpu reis küsis uskumatu palju jõud. Võib-olla sellepärast et istusime autos kolm tundi sinna ja tagasi samuti. Ja kui vanemaks saan siis ainult oma voodis saan magada. Õnnetu kampsuni lõngad oodavad, kas viiakse prügikasti või saadetakse vabrikusse tagasi. Lõng oli niin karvane, et isegi auto on nagu koerapesa. Niisiis alustasin uuesti olümpiakampsuni. Poeg ise valis värvid ning tahtis triibulise. Tänu jäähoki on töö juba kaenlades.

Eesti omad võtsid kulda suusarajal! Väga tubli! Palju õnne! Nii väike maa ja rahvas ja isegi (loomulikult) naisterahvas. Aga imestan seda, et jäähokit eestlased ei mängi üldse. Millepärast?

Kepidega käisin täna poes ja postis. Eile oli ujumispäev. Ja ujumine soojas vees meeldib mulle nii hästi, et kavatsen laupäeval ka minna. Kui iga päev saaks nii palju asja, et läheks jalutama. Aga ei saa. Praegu ´valutab selg niin et ei tea kas lamad või istud. Selle musta meeleolu jätaks küll ka basseini või metsa nõlvade hulga. Ei tea kas sulaks kokku veega ja kaduks hoopis ära.

Pildidel on ka mõned kingid, mis eile postkastis mind ujulast tulles oodasid. Esimeses on Põhjamaa Salasõprannalt Taanist; ta soovitab mulle sellest lõngast salli kududa. Järgmine on netifoorumi Neulomost: vahetasime ringis vähemalt 200 g lõnga. Ja vahvad kindad on ka vahetusest. Veel tervidan Kullakedrajaid (eriti juulat): külastan foorumit ikka aga enam vähem ei suuda praegu kirjutada.