Tulee joulu. En usko Jumalaan, ja markkinatouhukin on minulle vierasta. Siksi ihmettelen miljoonia euroja, joita ihmiset tuhlaavat ennen joulua lahjoihin ja joulun jälkeen alennusmyynteihin. Miksi? Tavan vuoksi, markkinatalouden ehdoilla. Joku varmaan kohta sanoo, että olen vain kateellinen. Sitä minä en tunnusta. Onnistun kuitenkin antamaan kuvan, että en välitä. Mutta kyllä minä välitän. Olen aivan varma siitä, että moni antaa lahjansa hyvästä sydämestään ja vakavissaan haluaa iloa muille. Joskus sitä on vain niin vaikea tunnustaa.

Olen ollut nyt reilun neljä kuukautta sairauslomalla. Jollakin lapsellisella tavalla kuvittelin ihan näihin asti, että edes jouluksi saan työpaikalta kortin tai jotakin. Vaikka yritän ajatella asiaa rationaalisesti, en voi mitään sille, että asia vahvistaa kokemustani siitä, että olen tarpeeton, olen ilmaa. Onhan siinä hyväkin puolensa: vaikka peili ja vaaka näyttävät jotain ihan muuta, onnistun olemaan myös huomaamaton tällä elopainolla. Itseironia pitää ihmisen hengissä. On vaikea ajatella paluuta yhteisöön, jossa ei ole olemassa.

Kenties tämä olisi pitänyt kirjoittaa varjoihin, jotta joku nyt ei pahoita taas tästä mieltään. (Kumma juttu: minulla on mielipaha ja pohdin, pahoittavatko muut siitä mielensä. Milloin opin ajattelemaan itseäni ensin?) Varjopuolia en ole päivittänyt aikoihin; on ollut niin kirkasta muutaman tunnin ja sen jälkeen niin pimeää, että varjoja ei erotu. Mutta myös kirkkaus saattaa sokaista niin, että kaikki on pimeää.

Vähän viimeisteltyjä joulujuttuja on valmistunut. Panen siis muutaman kuvan, koska kuva vangitsee lukijan katseen. Joku arveli, että lukijat vierastavat viroksi kirjoitettuja lokeja, mutta aion silti kirjoittaa muutamia sanoja. Minun maailmani on aika pieni: enimmäkseen elän näissä virtuaalisissa ympäristöissä. Villa pitää minua kiinni elämässä, se on elämän lanka. Kumpa se olisi aina punainen!

Näitä pipoja kokeilin siis Hempukan innoittamana:

24892.jpg24890.jpg

 

Lasipurkki on oivallinen venytys- ja kuivausalusta. Ja kuvausalusta.

Vihreästä Ainosta valmistuivat alkuviikosta palmikkorannekkeet ja biba:

 24887.jpg24889.jpg

Maltoin tehdä riittävän löysää, joten bibankaan kiertäminen tuntunut niin työläältä.

Tikkuavan nartun ohjeella tein parit tumput:

24891.jpg

Viimeiseksi laukku, joka ei ole parhaimmillaan kuvassa, mutta josta tuli aika hieno. Yläreunassa on kiristysnyöri. Katajanapit ompeli A. (Kyllä, on vastanapitkin!) Minä en pidä väreistä, siis vihreästä ja sinisestä, mutta ne piti tuhota kaikki tuohon. Vihreää jäi vähän, mutta sinistä ei ole enää.

24888.jpg

Tekeillä on viininpunaisesta yksi hattu. En ole varma, aloitanko mitään uutta. A. tekee jauhelihapihvejä aurajuustotäytteellä. Sillä on huomenna syntymäpäiväkin. En ole tehnyt yhtään lahjaa. Ja itse haluan viisi, niin kuin aina.

Selle nädala saak on siin üleval. Meeleolu pole mul üldse jõuludeks sobiv, aga mis teha. Abikaasa homseks sünnipäevaks ei ole ka midagi ettevalmistanud, aga see vist pole uudis. Vabandan oma kurva ja kibedade mõtede eest.