maailma oli toinen ja kuitenkin sama. Kuvittelin, että aika olisi riittävän pitkä, niin että kuntoutuksen iloa riittäisi kotonakin. Sekä mieli että maisema näyttävät mustilta. Kirjoitan varjoista lisää toisaalle. Viime viikolla kumpikin olivat vielä harmaita. Muutamia välähdyksiä menneestä ja tulevasta, parempina ja huonompina kuvina.

Viron pohjoisrannikolla, noin Kotkan paikkeilla, on korkeita kalkkikivisiä rantatörmiä. Tämä kuva on Ontikan pangalta, ja vieressä on Valaste juga eli putous, joka on Viron korkein. (Kuva siitä jäi A:n koneelle.) Putousta ihailemassa käyvät myös vastavihityt, jotka lukitsevat uskollisuutensa jyrkänteen siltarakennelmiin riippulukolla, ja heittävät avaimet jorpakkoon. Ensin ajattelimme jättää sinne myös oman merkkimme, mutta ei ollut muuta kuin auton varaspelätintanko, joten se siitä.

Lisää kuvia on Toilan kunnan kotisivuilla.

Eräänä päivänä kävimme Narvassa, jossa oli Abakhanin kangasliike. Sillä välin, kun olin hypistelemässä kaupassa, A. oli ottanut talosta kuvan. Vasemmalla puolella on tori, jossa A. kävi kaupassa ollessani lukemassa kaalinpäitä.

Ostin kuitenkin jotakin:

Monta kerää Sirdarin Salsaa (13,00 kruunua kerä), Sirdarin sinistä Chunkyä pontsoon Siniselle ja Luxury Mohairia. Joo, kuvassa on vain mallit, ei lukumäärää, sillä häveliäisyyssyistä en kerro sitä.

Sekä Narvasta että Jõhvista etsin hahtuvaa, mutta en löytänyt. Jõhvissa kävimme lopulta monta kangaskauppaa ja käsityökauppaa, ja kaikista niistä jäi käteen jotakin. (Paitsi Kangas ja Nööpistä, jossa oli vain Novitan lankoja, sellaisia, joita täällä ei juuri ole: paljon Teddyä ja Rustikaa muun muassa. Mielenkiintoista oli se, että mallitilkkuja ja pikkuvillapaitoja oli tehty myös Ainosta, vaikka kyseistä lankaa ei ole ollutkaan myynnissä, sanoi myyjä.)

Tässä on ohutta, täyspuuvillaista samettilankaa nimeltään Ženille. Väreistä poikani kommentoi jotakin, mitä en toista tässä. 100 g:n kerän hinta oli 9,00 kruunua ja tekijä Jõgeva Villatehas. Edessä on ohuen ohutta villaa.

Näistä Flamingoista tulee huiveja. Niissä on puolet merinovillaa ja puolet akryyliä.

Tämän kuvan glitterit oli ihan pakko ottaa. Pätkävärjätyistä tulee käsiin jotakin. Katajaisia nappeja ostin kiertävältä kauppiaalta sanatorion aulasta. Mis imelik lõhn!

Ostin puikkoja, joita minulta puuttui. Arvuuttelimme, miksi Saksassa tehdyt puikot maksavat niin paljon enemmän Suomessa kuin Virossa. Tuontitavaraa kummassakin. Ja etualalla on historiallinen aarre, joissa oli vielä kopeekkahinta! Neuvosto-Virossa tehdyt. Varmasti laatutavaraa.

Alkuviikosta sitten päätin, että käyn kotimatkalla Rakveren Käsitöö-kaupassa ostamassa hahtuvaa. Ja kävin kanssa! Nyt siitä saa kutoa joulupukille vielä muutaman kassin.

Ja samasta kaupasta ostin myös lankaa 150 kr eli 10 euroa kilo. Oli ihan pakko.

Lomalla söin, asuin altaassa ja olin hierottavana. Astmalääkettä tarvin vain kerran, ja luultavasti suolakammion ansiosta. Sain myös eucalyptuskylpyjä. Koska olimme pari viikkoa, oli A:lla tietenkin käännöstyö läppärissä mukana. Ja minä tein käsitöitä: verkkopontsoja, pipoja ja tumppuja. Kuvat eivät ole kaksisia, mutta sinne päin:

Tässä on kauluri ja rannekkeet italialaisesta Adriafilin Planet-langasta, jossa on 67 % villaa, 5 % alpakkaa ja loput akryyliä.

Niin, ja luin vielä Jaan Ellenin kokoaman kirjan Kuhu kõik nad jäid? jossa on Siperiaan kyyditettyjen muistelmia. Ostin myös aikakaus- ja sanomalehtiä, joista toisella kerralla lisää. Ja kun tulin kotiin, postilaatikossa odotti minua Novitan Neulomon lankavaihdon paketti! Olen niistä onnellinen. Niissä paistaa porkkananvärinen aurinko!

 25.11.

Mustaa ulkona ja sisällä, myös minussa. Nautin päivistä sanatooriossa: uimisesta, vesijumpasta ja hieronnasta. Ja kun tulen kotiin, putoan monta metriä. Olotila ei viivy. En osaa varastoida energiaa. Sisälläni on musta aukko, joka syö valon. Elän tässä ja nyt, ja se on tunteja, enintään. Maanantain kuntoutussuunnitelmapalaveriin pitäisi miettiä tavoitteita ja toiveita. Olen liian väsynyt ajattelemaan. Vaikka pitäisi edetä pienin askelin, minulle ne ovat jättimäisiä. Ja niitä joutuu ottamaan perhanan monta kilometriä. Pelkään kuolemaa, elämää, tyhjän päälle putoamista, vuokrasuhteen irtisanomista nyt kun palkanmaksu loppuu. Olen tilaton, maaton, osaton. En ole kiinni missään. Vain vaaka näyttää, että olen. muuten luulisin, ettei ole mitään, vain tyhjyys. Amen.