Kommenttejakin pitäisi kommentoida. Hassua. No, aloitan siitä.

Kirjaus 30.10. Mitä kuvassa on? Kristiina on oikeassa, ne ovat tontun lapaset ja lakki. Eli Tango+Nalle-yhdistelmällä tehdyt pikkutytön lapaset ja neliskulmainen lakki. Typerää oli panna ne limittäin ja ottaa kuva pelkästä karvakasasta. Mutta hyvä Kristiina. Näet kasassa potentiaalia!

Kirjaus 2.11. On hupaisaa, että olen näkyvä vaikken ole näkyvä. Olen näkyvä Niinalle, koska hän on näkyvä minulle. Paradoksaalia on, että tällä elopainolla ja olemuksella olen joillekuille ilmaa, näkymätön, ohitettava, sivuutettava, ylikäveltävä. Kenties se pitäisi kääntää positiiviseksi. Kuitenkin tämä Niinan kommentti näytti kasvoni taas peilistäkin.

Kirjaus 3.11. Kristiina: puolisoni on enemmänkin kirjojen kanssa tekemisissä ammatikseen: taittaa ja suomentaa. Minä enimmäkseen luen, paitsi nykyisin, kun ei pysty tarttumaan mihinkään. Tai sanoilla ei ole tarttumakohtaa minussa. Ja Ziina: ei mitään anteeksipyyntöjä! Muille lukijoille: Pahaisessa blogissa postaus 4.11. oli vuodatusta uusimman Moda-lehden malleista ja niiden kantajista. Periaatteessa olen samaa mieltä siitä, että eivät ne niin kauniita ole. Kuitenkin juuri tuo kuva läpikuultavasta baby doll -tunikasta toi mieleeni juuri minulle sopivan mallin: rinnan alta poikki ja helmasta A-linjainen. Minulle on nuorempana ollut monta sellaista jakkua ja mekkoa, ei tosin koskaan ohuesta kankaasta. Tulin pahoittaneeksi mieleni sanoista hutsu ja lehmä. Ja tulin kommentoineeksi asiaa ikään kuin Ziinan sanat olisivat minulle. Eivät toki olleet, vaan kuvasivat yleisvaikutelmaa. Ja kun luetaan kommentteja lisää, havaitaan, että on hyväksi sanoa ääneen asioita ja varsinkin silloin, kun on pettynyt tilauksensa sisältöön. Olennaista tässä asiassa on, että minä erotan kaikesta vain sanoja, jotka sattuvat ja irrotan niitä yhteyksistään ja käännän kaiken kirjoittamisen, puhumisen, arvottamisen itseeni. Itsetunto on siis nollassa ja sitä on hyvä pönkittää siinä pysymäänkin. Ymmärrykseni mukaan asia on siltä osin kunnossa, että en ole loukkaantunut Ziinan kirjoituksesta, vaan sanoista, jotka siitä pomppasivat silmilleni ja jättivät kaiken muun taka-alalle. Käynnistivät taas itsesäälin myllyn. Ne olisivat voineet olla missä tahansa tekstissä, kuvassa tai ilmassa. Minun arkipäivääni. Lihavuus-kirjoituksiavarmaan laitan lisää, kunhan saan sanoiksi.

Lopuksi sopii kuva keskeneräisistä, jota TiinaV kerran kaipaili. Toinen kirjoitus tulee sitten valmistuneista.

16700.jpg

Pitääkö näitä selittää?