Lokikirja oli päivittynyt omia aikojaan. Syyksi havaitsin sen, että päivitin linkkilistaa. Näin ainakin luulen. Tämä viikko on muuten ollut hieman laiska. Siis vielä laiskempi kuin tavallista. No, yhden huovutettavan kassin, yhdet rannekkeet ja yhden verkkokaulurin olen tehnyt Palma-pontsojen jälkeen. Koetan viimeistellä ne vielä ennen sunnuntaita. Lähdemme joksikin aikaa lahden eteläpuolelle kuntoutumaan. En ole millään osannut päättää, mitä käsityötä ottaisin mukaan. Ideat olisivat tervetulleita. Menemme sellaiseen kolkkaan maata, että isoja lankapuoteja ei ole lähistöllä. On kaiketi otettava oma lanka mukaan ja siitä pitäisi olla iloa pitkäksi aikaa.  Hahtuvaa luultavasti saan eräästä käsityöliikkeestä, mutta sitä en viitsisi siellä neuloa. Isoja ongelmia, eikö vain?

Kuvia en nyt viitsi ottaa. Tai ottaisinkin, mutta operaatio niiden saamiseksi tänne kulkee niin monimutkaisesti, etten viitsi vaivata A:n työkonetta, kun siinä on isompi taitto kesken. Ja tietenkin sekin pitäisi saada valmiiksi ennen reissua. Mutta sitten varmaan kuvia taas tulee, ehkä. Jos saan vähän itseluottamusta takaisin. Olen matkija. En suunnittelija. En edes taiteilija. Sen kuin teen mallista. Omaksi iloksi.

Suklaanmakuisen profiilin jälkeen päätin, että en enää sorru sellaisiin postauksiin, joissa on vain pelkkä testin tulos. Pelaan sitten senkin ajan vaikka pasianssia.

Kesken on Saision Voimattomuus. Se on henkeäsalpaavan totta. KJK sanoi, että fyysisesti raskas luku-urakka. Nautin aina Saision kielestä ennen kaikkea, mutta yksi lukeminen ei koskaan riitä. Toista on näiden dekkarien kanssa, joista alkuviikolla luin Karin Slaughterin  Riistetyt. Myös lukemista pitää ottaa matkalle.

Kaninpesä hiljenee vähitellen ainakin hetkeksi.