menojaan. Tuskin olen nähnyt aurinkoa, kun nukuin aamupäivän ja iltapäivällä järjestelin lankoja ja viimeistelin muutaman käsityön. Jotenkin vain mikään ei etene. Sekä fyysinen että psyykkinen kunto on aika olematon. Lisäksi minulla on ilkeää lankaa.

Ilkeä lanka on italialainen Sumatra. Ostin sitä elokuussa Haapsalusta erään kangaskaupan alennuskorista puoli kiloa, yhteensä 8 euroa. En ole ottanut siitä kuvaa enkä oikein osaa selittääkään. Materiaali on WV eli lienee jotakin villasekoitetta. Käsinpesu. Langan paksuus vaihtelee ja siinä on irrallisia säikeitä, bulkkia. Novitan Hippy on hieman samannäköistä. Olen koettanut kaksi kertaa tehdä siitä pontsoa, eri mallilla. Kolmen kerän jälkeen se alkaa näyttää hurjan rumalta. Olen tänäänkin kutonut sitä pari tuntia, olkapää kipeänä, ja luultavasti puran sen taas. Niin, tiedän, kansa vaatii kuvia. Katson huomenna, mikä sen langan kohtaloksi tulee.

Lankalaatikoita järjestellessäni löysin myös viimetalvena tehdyt kirjoneulelapaset, jotka päättelin nyt. Niistäkään ei ole kuvaa. Muutama kuva sen sijaan on. Tein virolaisesta Jõgevan villatehtaan hahtuvasta isot sukat, joista piti tulla töppöset. Tulikin, mutta pienet, luultavasti numeron 30 jalkaan. Oli tarkoitus ihan itselle tehdä. Tuntuu, että tämä punainen hahtuva kutistui enemmän kuin muun väriset. Olen kuitenkin tehnyt siitä myös tumput eilen, mutta ne odottavat vielä pesukoneeseen. Pitänee huovuttaa lyhyemmällä ohjelmalla. Väri on oikein kaunis. Sitä on vielä toinen kiekko jäljellä, joten se voi päätyä laukuksi.

Sain eilen aamupäivällä valmiiksi myös P:n nimipäivälahjan, josta tuli todella kaunis. Todellinen humputteluhepene! P. näytti olevan siihen oikein tyytyväinen. Tämä kuva ei oikein edukseen esittele sitä, mutta kun kerron, että se on irrationaalista pudotettujen silmukoiden mallia ja lanka vaaleansininen Butterfly, niin sen oi kuvitella.

Oikein sievä sen sijaan tuli tästä kokeilukappaleesta: pikkulikkojen verkkopontso Novitan muinaisesta froteisesta pussilangasta ja espanjalaisesta hapsulangasta nimeltä Coconut. Oikein syötävän näköinen: värit korostavat toinen toisiaan, kumpikin on yksin aika ruma.

Varmaan pitäisi perehtyä kameraan ja kuvankäsittelyyn toisella lailla. Mutta en minä perehdy. Mihinkään. Ensi viikon on auto huollossa. Sen jälkeen lähdemme reissuun, jos on rahaa. Olen varannut myyntipaikan myös joulupuotiin. Luultavasti huovutettujen tumppujen tekijänoikeuksia ei ole kellään...