On taas maanantai. Tavallisesti yllätän kellon, kun se on jo yli 23:n, mutta nyt se on vähemmän. Tutut ja tuntemattomat ovat kommentoineet varjopuoliani ja peiliä. Useimpien mielestä niitä on raskas lukea ja niihin on vaikea sanoa mitään. Jonkun mielestä ne pitäisi erottaa ihan kokonaan neuleblogista! Kaiketi sitten kirjoitan kaiken tähän samaan ja päivitän varjoja vain, kun ne käyvät kimppuuni ja peiliä vasta, kun se särkyy. Vastedes viittaan tässä pääsivulla aina päivityksiin. Ja jos alan liiaksi erkaantua neulomisesta, irtaudun sitten mieluummin neuleblogeista kuin erotan neulomista erikseen. Amen.

Lokikirjani luonnehdinnassa mainitsen myös kirjat ja kortit. Olen ollut intohimoinen lukija. Mutta keväällä lukeminen jäi. Nyt olen pääsemässä dekkareiden kautta uudelleen kiinni tapahtumiin, joiden avulla voin etäännyttää omat kipuni. Olen syyskuussa lukenut neljä dekkaria. Hyvä alku.

Postikorttien maailma on myös aina ollut läheinen. Tärkeintä on kuva, tunnelma, värit. Suosikkitaiteilijoitani ovatkin Martta Wendelin ja Jaana Aalto. Minulla on myös muutaman sadan kortin kokoelma lukevia tyttöjä, joita tutkiskelin eilen. Parhaimmissa näkyy keskittyvän tytön olemuksessa uteliasisuus ja ihmetys. Tunnistan sen itsessäni yhä. Kirjojen maailma on toinen maailma. Se ei ole sama kuin minun maailmani ja kuitenkin on. Se ei ole kirjan maailma ja kuitenkin on. Lukeminen on välitila, metafyysistä. Suomentaminen, jota A. työkseen tekee, on välitilan välitila; niin kuin eläminen: syö ja hengitä, eikä niin yksinkertaista ollenkaan.

Korttien ja kirjojen maailma on samanlainen kuin lankojen ja värien. Mikä ettei minun?

Laitoin L:n vauvalle paketin tänään. Siellä on kesällä alettu pitsinuttu, jota ei ollut ollenkaan helppo tehdä. Sen mukana on samanvärinen (hailakka lila Bambino) kypärämyssy. Kahdet töppöset tein lisää. Vaaleanpunaisista saa kunnon bootsit, kun oikaisee varren. Ai miten niin ei vaaleanpunaisia bootseja? Tossujen tekotapa oli niin hauska ja kummallinen, että tein niitä kahdet ja voisin tehdä vielä lisääkin.

Lisäksi harjoittelin Wavyn tekoa jämälangoista. Mohair ei oikein halunnut veivaantua, mutta idea tuli selväksi. Hyvä juttu ja nopea tehdä.

Ja mitä vielä? No Lauran ohjeella sellaisen BB-pipon, vaikka en itse ohjelmaa ole katsonutkaan. Neiti sinisen nimipäivä on pikapuoliin, joten lähettänen sen hänelle. Oli muuten ihan kamalaa siirrellä silmukoita: Aino halkeili ja mummun ääni huuteli taustalla: "älä tee sääpualia" ! Ja tällainen se siis on:

Ja viimeiseksi kuva huovutetuista hahtuvatumpuista, joita on aiemmin selostettu

Ai miten niin liian pitkä postaus? Olisit jättänyt lukemisen kesken. Näin olivat siis viime viikon työt... Jotain on taas tekeillä, joten siirryn puikkojen puoleen.

3.10.

Päivän jäsentäminen on helpompaa, kun ei siihen ole pakkoa. Voi olla, että lääkärit ovat kaukaa viisaita, kun aluksi on vain lomaa...siis sellaista aikaa, jolloin voisi periaatteessa taas opetella havainnoimaan toimiaan.Tuntuu, että ei koskaan opi järjestämään itseään, kun koko ajan järjestää asioitaan. Vaikka järjestystä on myös epäjärjestys: kaaos, selittämättömyys. Sietämään oppiminen on vaikeaa. En ole kyennyt tapaamaan ihmisiä, en ainakaan nuoria. Ikäisiäni tuttuja minulla ei juuri ole. Kaikilla tuntuu olevan oma, jäsentynyt ja järjestynyt maailmansa, johon ei mahdu ulkopuolisia asioita. Olenko sen kummempi omineni? Tuskin. Kukapa tietää, ellen minä. Ei kukaan. Mitä sitten pitäisi? Löytää tie: tietää.

Niinä päivinä, kun kesäloman jälkeen olin töissä, epäsosiaaliset vatsavaivat vain lisääntyivät: kipu oli kova, ruoka ei sulanut ja suoli oli hidas. Tuntui, että en ymmärtänyt puhetta, en hahmottanut asioita tai tunnistanut kokonaisuuksia, joita käsiteltiin. Lomalla olo on helpottanut hieman. Hankin itse sijaiset, jotka ohjastin. Nyt, kun sijainen vaihtuu, annan olla. Esimies ei ymmärrä sitä. Kysymys on siitä, että kun sijainen on sellainen, jonka olen itse hankkinut ja valinnut, tiedän että hän tekee työtä minun päämäärieni mukaan. Kun ammattitaitoinen (?) sijainen tulee ulkopuolelta, hän saa rajata tiensä yksin niin kuin parhaaksi näkee. Kuinka muuten voisikaan olla?

Sain tänään myös B-lausunnon Kelaa varten. Välillä tämä ohjastamaton loma tuntuu taakalta, epämääräiseltä: kuin vastuuta olisi taas palloteltu, ja lopulta minä joudun päättämään.

****

3.10.

olen kirjoittanut hieman. KJK lähetti eräässä viestissään kuulumisensa numeroituina lauseina. Se on toisallta hyvä, sillä voin kirjoittaa niihin tuntemuksiani vähän kerrassaan. On vaikea kirjoittaa johdonmukaisesti ja pitkästi. Nyt minulla on sanelukonekin, mutta en ole vielä kokeillut sitä.