6.10. oli laskurissa 10 000. Juuri nyt on 12 000. Lienee syytä katsoa uudelleen peiliin.

28.11.

Nyt vaaditaan tekoja. "Tarttis tehrä jotain" -mentaliteetti ei enää riitä. Rationaalisesti niin on ollut kaiken aikaa, mutta ongelmani onkin juuri sanan tuleminen lihaksi. kenties ryhdynkin sokeasti täyttämään määräyksiä ja unohdan oman tahtoni. Tai siis sen, mitä luulen omaksi tahdokseni. Ehkä juuri omaa tahtoa minulta puuttuukin.

Paha olla.

*****

28.10.

Reflektio, peilautuminen. Se on nykyaikaisen oppimiskäsityksen mukainen termi. Se perustuu (kriittiseen) itsearviointiin.Koko elämähän on kriittistä reflektointia, ainakin minulla ja kaltaisillani. Millaista on ihmisenä kasvaminen? Onko se pelkkä fraasi? Minkä suhteen minä itseäni arvioin? Suhteessa muihin? Suhteessa yleiseen hyvään? Suhteessa eiliseen tai viimevuotiseen kokemukseeni minuudestani? Oli miten tahansa, arvioinnin instrumentti on ihminen. Reflektointi vaatii peilautumista, peiliä, peilaamista, ja se on vaativaa, koska ei voi tietää, mitä peilissä näkyy.Joskus peilistä ei näy mitään. joskus ei uskalla katsoa sitä, mikä näkyy. Ja jos ei uskalla katsoa sitä, mikä näkyy, ei varmasti näe mitään.

Minä koen peilin toimivan negatiivisesti lähes missä vertaisryhmässä tahansa. Vertaisryhmien tarkoitus on toimia dialogisesti, tukea reflektiota. Kenties oma peilini näyttää muuta, vääristää kuvaa, jonka muut näkevät todellisena? Voi olla aiheellistakin epäillä, että todellinen minäkuvani olisikin muuta kuin mihin uskon ja minkä mukaan toimin. Kuka tai mikä takaa sen, että tulkitsen minuun tai minusta tulevat heijasteet oikein? Mikä on oikein? Kenen näkökulmasta oikea  määritellään tai määrittyy? Näkökulma pitäisi olla minun, tiedän kyllä. Mutta juuri sitä näkökulmaaja päämäärää vertaisryhmäni peilaavat siten – tai minä luen sitä siten – että en koe tulevani ymmärretyksi, koska kieleni ja maailmankuvani poikkeavat muiden omista.

Olen ankkuroitunut sellaisen majakan kylkeen, jonka valon olen nähnyt ja jonka valossa onnistuin edes ajoittain näkemään sellaisen peilikuvan, joka paljastaa minua siten kuin haluan ja myös siten, ettäolen nähnyt ne epätarkat ja hämärät kohdat, joita ennen en oivaltanut tai osannut tulkita. Mutta majakan valo hiipuu, se ei jaksa loistaa.

Mihin minä olen menossa?