Tänään ovat edenneet valmiiksi hahtuvatumput. Ei muuta.

17.9.

Aikainen hämärtyminen on etäännyttänyt varjoja. En ole ollenkaan varma, mikä on varjoa, mikä valoa. Toisinaan näyttää niin sumealta, että edes sumea logiikka ei auta navigoimaan. Varjoissakin voi oppia elämään. Olen selvästi muutostilassa, sillä säikyn selvärajaisia, äkillisiä varjoja, mutta suurta pimeää en noteeraa miksikään.

Olen siivonnut toissavuotisia työpapereita, enimmäkseen hävittänyt ihan kokonaan. Se on kyllä työlästä, sillä samalla on koetettava arvioida, onko sillä pysyvämpää merkitystä. Ja sitä kautta taas sitten ajatukset kiertyvät työhön, vaikka se pitäisi ensin totaalisesti unohtaa ennen kuin siitä voi toipua. Ole aina ollut huono sivuuttamaan asioita ja kärsin siitä, että niin monelle se on itsestään selvyys. Koetan kuitenkin selvitä paperikasoistani, sillä muutoin en saa tätä huushollia sellaiseksi, että voin elää ja toipua. Maanantaina esimies tehnee päätöksen nykyisen sijaisen jatkosta (alkuperäinen loma päättyy huomenna), mutta siitä, kuka jatkaa vuoden loppuun, ei ole vielä varmuutta. Varmaa on vain se, että minä en mene töihin enkä liioin konsultoi uutta sijaista.

On viisainta mennä porosopalle, ennen kuin jatkan, sillä...