Ei sentään, sitä en osaa, eikä ole ompelukonettakaan. Mutta nuori, miespuolinen tukijani ilmoitti käyneensä lukemassa täällä ja kommentoi, että hienoja ompeluksia! Okei, olen kyllä vastannut monesti vaikkapa automerkkiä kyselevään tiedusteluun, että punainen, mutta että ompeluksia =D

Kursitun oloinen Aino-pusero (Suuri Käsityölehti 8/05) on saanut seurakseen myös punakirjavasta Ainosta samanlaiset rannekkeet ja verkkokauluksen kuin lehden kuvissakin on. Odottavat tuossa sohvalla, mitä vielä saan aikaiseksi. Odottavat myös sitä, haluaako Pikkulikka oman puseronsa sinisestä vaiko vihreäasta Ainosta. Veikkaan sinistä.  Sormet alkoivat olla paljosta neulomisesta hellät ja oli aika kaivaa esille  hahtuvaa. Se rasvaa sormenpäät mukavasti. Aloin tehdä tumppuja (kirjasuomeksi lapasia) vihreästä ja jämävaaleasta. En ole ennen tehnyt huovutettavia, joten kysymyksessä on siis uniikki kokeilu. Kuutosen puikoilla on 44 silmukkaa ja nyt on neulottu 25 cm. Puolivälissä ollaan, arvelen.

Minulla on myös haisevaa Flamingo-lankaa. Olen itse sen pimeästi hankkinut. Pimeästi tarkoittaa siis näkemättä ostanut Huutonetistä. Lanka ei maksanut paljoa, mutta on tekokuitua. Ja ilmeisesti tupakoitu. Se oli ensin kolme päivää ulkona, mutta nyt aloin siitä kaksinkertaisena jotakin, jossa myös virkataan (!) Se on saatava pois käsistä, pois silmistä. Kun saan ompeluksen =) valmiiksi, pesen sen. Tuleepahan ainakin malli testattua. Kuvan näette, jos näette.

Olen edennyt myös Poikasen huoneen raivauksessa. Kun retro-punaiset Heleniuksen verhot vuodelta 1973 ovat poissa, koko kamari näyttää valoisammalta. Ja pojan tavarat alkavat olla laatikoisssa. Pian saan Oman Huoneen. Sellaiset arkiprojektit, jotka työaikana roikkuivat jopa vuodesta toiseen, näyttävät nyt paitsi vaivaavan vähemmän, myös etenevän nopeammin. Päivärytmi on edelleen iltapainotteinen, mutta tasainen. Vain ulos ei tule mentyä. Minkäänlainen ryhtiliike ei saa kipinää.