että millä merkillisellä nuo kaarrokeneuleen langanjuoksut pannaan kuriin? Kaikki vain kiristää ja vetää. Kohta joudun lähettämään kilon Seitsemää veljestä Inarin perukoille purettavaksi sukkalangoiksi.

Kävimme loppuviikosta paksumahaisen L:n luona. Oli mukava nähdä, että tuliaisiksi viemäni vauvaneuleet ilahduttivat ja liikuttivat vallankin tulevaa isää! Mukana olleen pitsineuleen arvoitus ei selvinnyt, mutta täällä kotona päädyin ratkaisuun, jossa aion piirtää kaavan, jotta tiedän miten ohjeesta piittaamattomat lisäykset tehdään.

Autoneule edistyi hiukan, mutta vaatii vielä yhden Tampereen-matkan valmistuakseen. Se on siis Aurora-kuvioinen Novitan Spektri-lankainen akryylihörhö

Ilahduttavaa on myös, että vaaleanpunainen karvahuivi sai onnellisen käyttäjän...

En ole saanut kaipaamiani kommentteja siitä, kirjoitanko varjot erikseen vai tänne neulejuttujen sekaan. En ole toki kommentteja ääneen pyytänytkään. Sen sijaan sain  sukulaiselta viestin siitä, että syyllistyminen on turhaa, ja vaikerointi. Kyllä minä sen tiedän. Tietäminen ei vain poista niiden olemassaoloa ja todellista tunnetta niiden olemassaolosta. Se on paha.

Minulla olisi asiaa Wanhassa Satamassa puhuneelle Ninnille, mutta olen hetkeksi hukannut hänen blogioisoitteensa.