Aamulla kävimme ikävässä virastossa ikävällä asialla. Siellä aina ahdistuu. En saanut yöllä nukutuksi ja olin ihan riittävän poikkikatki jo valmiiksi. Sitten kävimme kirppiksellä, jossa oli yllättäen ihmeellisen paljon lankaa tarjolla tällä kertaa. Ostin kuitenkin vain pienen puuvilla-viskoosi-pussin ja kaksi kerää kellertäväpohjaista 7 veljestä -spottilankaa. Siis vanhaa, mutta uutta.  Tapoimme aikaa kahvittelemalla ja posti- ja apteekkiasioilla. Vielä oli aikaa mennä aluesairaalaan syynättäväksi, ja ennen sitä pysähdyimme käsityöliikkeen ikkunan taakse. Lähikaupungissa on Citymarket ja Tarjoustalo, joissa on vain Novitaa, samoin yksi ompelukoneliike Novitan lankojen kera. Käsityöliikkeestä tiesin, että Novitaa siellä ei ole. Minä vain katson ikkunasta.

Ikkunalla oli Yo-Yo-lankaa, se 400 gramman kerä. Ei, en ostanut. Menin sisään: minä vain katson ja ehkä hypistelen. Tekstiiliteollisuuden lankoja. Aloitin kaukaa: onko hahtuvaa? Ei. Onko Wetterhoffin lankoja? Ei. Mutta mitäs tuo on? Ihan uutta ja sinistä: huivilanka neiti Siniselle, joka viime viikolla jäi ilman. Ai mikä? Sandnes Soft mohair, väri 6757. Mohairia, villaa ja polyamidia. Yksi kerä, kiitos. Aika kallista.

Elämä on. Harjoittelen yhä toipilasoloa.