ovat enimmäkseen tuskallisia. Jos ei ajattele, sujuu. Mutta jos ajattelee, tulee tuska. Ei saa aikaan riittävästi. Ei jaksa valvoa. Nukkuu liikaa ja kemiallisin unin.  On kuitenkin aina vetämätön. Onneksi ei tarvitse orjailla ketään, toistaiseksi. Mutta kauhistus: kesäloma alkaa lähennellä loppuaan. Miten ihmeessä selviän työmaasta, kun unet menevät taas pätkiksi? A:n mielestä sitä kannattaisi miettiä vasta elokuussa eikä nyt eikä silloinkaan, koska miettiminen vain pahentaa asiaa. Jos ei selviä, ei selviä. Tällaisissa tilanteissa kadehdin yleistystä putkiaivoista näiden omien sotkuisten vyyhtieni sijaan: Jos ei niin niin sitten näin. Tai jotenkin. Mitä sitä miettii.

Totuuden nimissä on kyllä sanottava, että A:ssa ei juurikaan ole stereotyyppistä putkiaivoa. Hän on uskomattoman poikkitieteellinen ja tunneälyinen. Hauskaa, kun joutuu miettimään, miten sitä kuvaisi.

Itse en ole minkäänlainen juuri nyt, mitä tulee oivallukseen.  Enimmäkseen vain tuskailen kaikkea, päivittelen. Vaikkapa niitä silmälaseja, joiden kehykset Silmäasemalla maksoivat 52 %:n alessa 52 euroa. Mutta monitehoiset, hajataitteisen ikänäköisen linssit ohennettuna 370 euroa per linssi! Siinä ei pienetkään lankaostot tunnu missään! Mielestäni peruslinssit pitäisi Kelan korvata, sen sijaan kehykset ja kaikki muut värkit saisi jokainen maksaa itse.  Tässä kohtaa sanon vain, että hyvästi lomaraha.

Vaaleanpunaisen neuleen osat ovat valmiit. Kunhan yhdistelen, voin siitä vähän vilauttaa.

Nyt alkaa kuumin aika päivästä, enkä tiedä kuinka päin olisin. A. tekee töitä...

Niin ja sitten vielä seuraava odotuksen etappi:

www.nemokustannus.fi 

Käykääpä katsomassa, mitä sieltä löytyy.