luin kuitenkin viime viikolla Kiba Lumbergin kirjan Musta perhonen. Näin aiemmin hänen haastattelunsa jossakin ajankohtaisohjelmassa. Kirja on täsmällinen, eläytyvä kertomus romanitytön lapsuudesta. Siinä tuodaan selkeästi esille myös tapojen kulttuurista taustaa. Pidin sikäli siitä, että kerronta on (minäkertoja) elävää ja kieli rikasta. Kirjoittaja ei liikaa selittele vaan hän ikään kuin avaa ikkunan huoneeseen lukijan katsella. Hän asettaa näkyville ja lukija poimii sen, minkä näkee hyväksi.

Juuri nyt on kesken Anneli Toijalan kirja Meren takaa tulleet, joka on jatkoa muutaman vuoden takaiselle Valkea meri, punainen maa -kirjalle: nimistäkin voi päätellä, että nämä liittyvät Vienan Karjalaan vallankumouksen jälkeen. Jostakin syystä tämä kirja tuntuu raskaslukuiselta, vaikka sekä aihe että kirjoittaja kiinnostavat. Anneli T. oli muuten minun ensimmäinen englanninopettajani kansakoulussa.