Kiitos monelle kommentoineelle. Ihan samalla tavalla minäkin teen: käyn paljon lukemassa muiden kirjoituksia, mutta aina ei viitsi tai jaksa kommentoida. Joskus ei ole mitään sanottavaakaan. Monen blogit ovat sellaisia näyttöjä taidosta ja nopeudesta, suorastaan uppoutumisesta neulomisen maailmaan, että on aivan sanaton. Silloin pitää aina varoa, että kateuden piru ei myrkytä mieltä. 

Keskeneräinen lankalajittelu on loppupuolella. Olen muistellut lapsuuteni Tampereen Aili Jokista ja Neoviusta, sitä, kuinka usein seisoin ikkunan takana ja katselin värien mukaan järjestettyjä lankoja. Tai joskus vielä aiemmin, kun pääsi mummun mukana Tirkkoselle... Värit rauhoittavat. Siksi kai langoista meneekin sekaisin. - hei, tämä on nyt vähän ristiriitaista.

Viimeisinä lajiteltavina ovat monenväriset pienet kerät, alle 50 g kussakin. Olen koettanut lajitella niitä sormeen tuntuvan laadun mukaan. Niistä tulee oivallisia sukkia tai pitkä raidallinen huivi. Sellaisen tein joskus 1970-luvullakin. Kaiken aikaa näyttäytyy nuoruuteni ajan mallisto, ja sitä sanotaan retroksi...

Menen selaamaan vielä mallilehtiä.